Olimme puistossa pienten kanssa ja ihastelin ympäristöä.
Miten tämä kaikki vanha kiehtookin niin kovin.Meinaan haljeta uteliaisuudesta,kun vanhat hirret eivät voi kertoa tarinaansa.
Miksi en voinut elää elämääni paljon aikaa sitten.
Hevoskyydillä pienimmätkin eläimet kerkesivät pois alta,ei tarvinnut tuntea kärsimystä auton alle jääneiden eläinten puolesta.
Ja tämä kaikki ylenpalttinen tavaran paljous oli siltä ajalta säästynyt.
Nyt lingotaan menemään tavaraa ihan vaan sen takia kun sisustuksen väri muuttuu tai jotakin yhtä perusteltua tapahtuu...Ihmiset,me ahneet maapallon tuhoajat,tehdään jotakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti